Pihlavanlahti Cup 28.6.2025: Ahvenjahdissa kesäsateen reunalla

 

Pihlavanlahti Cupin osakilpailu kisattiin 28.6 Säkylän Pyhäjärvellä vaihtelevassa kesäsäässä. Taivas pysytteli pilvisenä lähes koko päivän, ja vaikka sadekuurot kiersivät meidät sopivasti, saatiin välillä tarkistaa sadevaatteiden kunto varmuuden vuoksi. Tuuli pysytteli kuitenkin heikkona, ja kalastusolosuhteet olivat kaiken kaikkiaan varsin kelvolliset.

Tällä kertaa kisatreenit jäivät meiltä kokonaan väliin kesäflunssan vuoksi, ja olo oli kisapäivänäkin vielä puolikuntoinen. Vaikka lähtö oli hieman tahmea, päätettiin ottaa päivä rauhassa ja keskittyä nauttimaan kisasta sen minkä jaksettiin.

Suuntasimme heti aamusta vanhalle tutulle paikalle, josta olemme aiemmin saaneet hyvin saalista. Päivän teema tuntui löytyvän nopeasti – luotaimen näytöllä näkyi useampikin komea ahven, mutta syöntihalukkuus oli nihkeää. Onneksi sitkeys palkittiin, ja saimme veneeseen useita hyväkokoisia ahvenia. Päivän kruunasi upea 42-senttinen ahven, joka komeili veneessä kuvauksen ja mittauksen ajan. Näitä suuria kavereita näkyi järvessä enemmänkin, mutta valitettavasti suurin osa jäi tällä kertaa vain näyttäytymään.

Kilpailu sujui meidän venekunnan osalta kohtuullisesti, sijoitus 17/33 oli varsin realistinen saaliin perusteella. Vetari Openin ahven sai kisapäivän päätteeksi kahden sentin päivityksen mittaan, ja kauden ensimmäinen ahven ilmoitettiin mukaan myös OPM:n Varma ahven -kisaan – pieni mutta merkityksellinen hetki kauden mittaan!

Kisajärjestelyt sujuivat moitteettomasti, ja oli ilo nähdä tuttuja jälleen edellisen kisan jälkeen. Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että vaikka kilpailu tuo oman jännitteensä, parasta vetouistelussa on kuitenkin yhdessä tekeminen, luonnon tarkkailu ja kalastuksen tuoma kutkuttava odotus – mitä seuraava veto tuo tullessaan?

Kesäilta kuhan jäljillä – Näsijärvi 22.6.2025

Juhannusviikon sunnuntaina suuntasimme puolison kanssa Näsijärvelle, Paappastenlahden maisemiin. Aurinko pilkisteli puolipilvisen taivaan raoista, ja heikko tuulenvire hiveli veden pintaa. Veden lämpötila kohosi päivän aikana korkeimmillaan 17,5 asteeseen – eli juuri niille rajoille, että kuhat saattaisivat jo innostua liikkeelle.

Vesille lähdettiin iltapäivällä hieman kahden jälkeen. Veneessä oli tuttu lataus päällä: välineet valmiina, vieheet viritetty ja mielessä toive siitä, että tänään osuisi kohdalle. Kalastimme koko illan tauotta, uistellen tuplavieheillä. Perävaappuina toimivat vanhat tutut tunkkionget, jotka ovat aiempina vuosina olleet todellisia kuhamagneetteja.

Tällä kertaa kuhat olivat kuitenkin maltillisemmalla tuulella. Kotiin vietäväksi saimme neljä kuhaa, joista suurimman mitta oli 53 senttiä – aivan kelpo ruokakalan koko. Useampi pienempi kuha kävi veneessä kääntymässä ja pääsi jatkamaan kasvuaan takaisin järveen. Saalis jäi silti aiempia vuosia vaatimattomammaksi, ja näyttääkin siltä, että kuhien paras syöntiaika on vasta tuloillaan. Ehkä lämmin heinäkuu saa kuhat kunnolla liikkeelle.

Sivuosumia tuli sitäkin enemmän. Tummia haukia tarttui siimoihin tasaiseen tahtiin, välillä jopa riesaksi asti. Näytti siltä, että nämä järven synkempien syvänteiden asukit olivat tänään hanakampia kuin varsinaiset kohdekalat.

Reissun jännittävin hetki koettiin takilan puolella. Yhtäkkiä joku suuri kala tempaisi vieheen mukaansa ja katkoi paksun fluorosiiman. Siima kiljaisi, vapa notkahti ja sitten – tyhjää. Näkemättä jäi, mikä mörkö Näsijärven syvyyksistä kävi hakemassa oman iltapalansa. Jäi elämään mysteerinä, juuri niin kuin kunnon kalareissuilla kuuluukin.

Matkan varrella tapasimme myös kalastuksenvalvojan, joka kävi tarkistamassa luvat ja vaihtamassa muutaman sanan. Kaikki kunnossa, ja hyvä muistutus siitä, että vesillä ollaan yhdessä – ja että valvontaa tarvitaan, jotta kalakannat pysyvät kunnossa jatkossakin.

Vene käännettiin takaisin satamaa kohti ennen puoltayötä. Selkä muistutti jo siitä, että oltiin kalastettu lähes kymmenen tuntia putkeen, mutta mieli oli kevyt ja rauhallinen. Saalis ei ollut runsain mahdollinen, mutta kesäinen järvi, hyvä seura ja pieni mysteeri takilassa tekivät reissusta silti muistamisen arvoisen. 

Majava Cup Daiwa -uistelukisa 14.6.2025 – Aurinkoa, ahvenia ja onnistumisia Pyhäjärvellä

 

Majava Cupin Daiwa-uistelukisa kisattiin lauantaina 14.6 Säkylän Pyhäjärvellä aurinkoisessa ja kesäisen lämpimässä säässä. Tuuli pysytteli maltillisena, ja olosuhteet kalastukselle olivat kaikin puolin erinomaiset.

Kilpailuun osallistui myös venekuntamme, ja mukana oli erityisen innokas juniorikilpailija – lapsenlapsemme Fanni, joka osallistui Junior Cupiin. Fanni nappasi hienosti kolmannen sijan, ja palkintopöydästä tarttui mukaan lahjakortti, Jesse-uistin sekä Daiwan lippis. Hieno suoritus nuorelta kalastajalta!

Venekuntamme kokonaissaalis oli reilut 15 kiloa haukea ja 5,59 kiloa ahventa, mikä riitti lopputuloksissa kahdeksanteen sijaan. Tämä toi mukanaan myös ensimmäiset 53 pistettä OPM-kisaan, joten kisakausi on nyt virallisesti avattu pisteiden osalta.

Mainittakoon myös päivän suurin ahven, joka venyi komeaan 39 senttimetrin mittaan. Tällä kertaa suurimmalle ahvenelle ei ollut omaa palkintoa, mutta tulos lämmittää silti mieltä.

Kalat olivat varovaisella otilla, haukea ja ahventa pääsi karkuun tavattoman paljon. Näitä tilanteita riitti pitkin päivää, mutta onneksi saalista saatiin silti mukavasti kyytiin asti.

Päivän päätteeksi meillä kävi vielä hyvä tuuri arvonnassa, josta voitimme kolme Daiwan heittokelaa – mukava lisä onnistuneeseen kisapäivään. Kokonaisuudessaan olimme tyytyväisiä kisatulokseen. Tavoitteena oli sijoittua kymmenen parhaan joukkoon, ja se toteutui.

Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille – tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia!

Kisatreenit Säkylän Pyhäjärvellä – kun ahven varastaa shown

Tiistai 10.6. vei meidät Säkylän Pyhäjärvelle treenaamaan tulevan lauantain Majava Cupin Daiwa uistelukisoja varten. Tällä kertaa olimme liikkeellä kahdestaan, puolison kanssa – siis kahden hengen kisatiimi ja yksi yhteinen tavoite: saada edes jonkinlainen tuntuma järveen ennen kilpailua.

Päivä alkoi lupaavasti: aurinkoa, tyyntä ja hyvä fiilis. Vene liikkui peilikirkkaalla pinnalla kuin suunnitelma, joka ei vielä tiedä tuulesta. Aloitimme aamuvarhain kahdeksan maissa, ja päivän aikana ehdimme koluta useita eri syvyysalueita ja viehevalintoja. Uisteltiin reippaalla otteella aina lähes iltaseitsemään asti.

Mutta Pyhäjärvi, tuo oikukas kaunotar, osaa yllättää. Päivän mittaan tyyni sää vaihtui pilviseksi, tuuli nousi ja saatiinpa sadekuurokin niskaan muistutuksena siitä, että treenipäivä ei ole mikään auringonpalvontaretki.

Päivän kohokohta – kilon ahven!

Saalis ei ollut määrällisesti ihmeellinen, mutta sitäkin kiinnostavampi. Haukia tuli vähän ja nekin jäivät pieniksi – ehkä isommat päättivät pitää vapaapäivän. Mutta päivän tähti oli selvä: 40 senttinen, tasan kilon painoinen ahven, joka nostatti fiilikset pilviin (juuri ennen kuin ne pilvet satoivat niskaan). Harvoin sitä saa noin jykevän raitapaidan koukkuun – ja vielä kisatreeneissä!

Järvi testasi kärsivällisyyttä – ja strategiaa

Vaikka saalis ei ollut hirmuinen, treeni tarjosi juuri sitä mitä pitikin: mahdollisuuden lukea vettä, testata eri vieheitä ja saada tuntumaa siitä, miten järvi elää päivän aikana. Säkylä oli jälleen oma arvaamaton itsensä – aurinko vaihtui sadekuuroihin ja selkeät suunnitelmat joutuivat muokkaukseen lennossa.

Majava Cupiin lähdetään nyt realistisin mutta toiveikkain fiiliksin. Jos järvi tarjoaa edes puolikkaan siitä yllätyksellisyydestä kisapäivänä kuin mitä nyt – niin kaikki on mahdollista. Ja ehkä kilon ahvenella on serkkuja...

Raitapaitojen perässä Säkylän Pyhäjärvellä – 3.6.2025

Kesäkuun kolmas päivä – keli kohdillaan ja fiilis katossa. Ei muuta kuin vene vesille ja ahvenjahtiin Säkylän Pyhäjärvelle! Tavoitteena oli löytää raitapaitoja, ja niitä kyllä löytyikin – parikymmentä ahventa tuli päivän mittaan kyytiin. Isoin oli napakka 36-senttinen pötkylä, joka meinasi jo herättää toiveita kilon kalasta. Tällä kertaa ei ihan vielä paukkunut kiloraja, mutta lähelle mentiin ja hymy oli leveä.

Ahvenvieheisiin iski päivän aikana myös useampi hauki, ja reissu käynnistyi rytinällä heti aamusta: ensimmäinen kala oli 95-senttinen krokotiili, joka täräytti kiinni pienikokoiseen ahvenvieheeseen sellaisella innolla, että kahvit meinasi läikkyä veneen pohjalle. Tässä kohtaa tuli taas todistettua, että pienetkin vieheet kelpaavat isommille kaloille, kun tunnelma ja uitto on kohdillaan.

Erityisesti kirkkaan vihreä väri tuntui houkuttelevan haukia – sen verran tehokkaasti vietiin, että piti jo alkaa tarkistaa koukut ja perukkeet vähän normaalia tiheämmin. Väri oli selkeästi päivän sävy niille, joilla hampaita riittää.

Päivän saldo oli hieno nippu hyvännäköisiä ahvenia ja kasa hyvää fiilistä. Alla kuva osasta saalista – kyllä näitä kelpaa kotona paistaa ja muistella reissua uudelleen:

Tällaiset päivät muistuttaa, miksi vetouistelu koukuttaa joka kerta uudelleen. Raitapaitojen perässä jatketaan – ja ensi kerralla josko se kilon mörssärikin tulisi kyytiin!

Viehevalinnat ratkaisivat – näin hauet ja kuhat saatiin matalasta

 

Kotivesillä – ja hauet hilpeinä!

Kalastussuunnitelmat ovat vähän kuin eväät veneessä: hyvä ajatus, mutta tuuli päättää lopullisen kohtalon. Tarkoitus oli suunnata Säkylän vesille, mutta tuuliennusteet puhuivat sen verran kovaa kieltä, että päätimme pysyä tutuissa kotivesissä Lieko–Rautavedellä. Eikä huono päätös ollenkaan — välillä kotiranta osaa yllättää kuin iltapäiväkuuro ilman sadetakkia.

Aamu alkoi puolipilvisenä ja viileänä, lämpötila pyöri yhdeksän asteen tuntumassa. Pian kuitenkin aurinko suostui näyttäytymään, ja tuuletkin olivat mietoja. Aamupäivän keli oli melko tyyntä ja aurinkoista – täydellistä uistelusäätä! Iltapäivällä taivas kuitenkin veti otsan ryppyyn ja paiskasi niskaan sadekuuroja – ihan kuin keli olisi yrittänyt muistuttaa, kuka täällä oikeasti määrää.

Vesi oli sateiden jäljiltä normaalia sameampaa, mutta lämpötila oli noussut mukavaan 14 asteeseen. Päätimme uistella sekä matalassa että painojen avulla syvemmässä vedessä. Painot upposivat syvyyksiin kuin kalamiehen toiveet suurkuhista… ja tulivat ylös yhtä tyhjinä. Syvältä ei tullut tärppiäkään.

Mutta matala – oi matala! Alle viiden metrin vedestä löytyi päivän rytmi ja kalat. Haukia tuli peräti 17 kappaletta, ja ne olivat harvinaisen hyvällä tuulella. Yksi niistä oli selvästi treenannut koko talven, sillä vaakaan pysähtyi komea lukema: noin seitsemän kiloa! Mukana neljä kuhaa ja neljä ahventa, eli ei tarvinnut tyytyä pelkkiin vesillä kerrottuihin vitseihin.

Viehedataa kalastajille

Pilvisinä hetkinä oranssivatsainen uistin toimi hienosti – sekä hauki että kuha iskivät siihen hanakasti. Kun aurinko otti vallan ja keli kirkastui, toimi musta–keltaiset vieheet, jotka olivat haukien mieleen kuin karkkipäivä lapselle. Painoja käytettiin syvemmässä vedessä, mutta päivän kaikki kalat löytyivät lopulta matalasta, alle viiden metrin syvyydestä.

Yksi mielenkiintoinen havainto päivän kuhista: perattaessa vatsat olivat täysin tyhjät – ei ruokaa, eikä merkkejä kutupuuhista.

Reissu muistutti taas siitä, että kalastuksessa tärkeintä ei ole määränpää, vaan kyky muuttaa suunnitelmaa ja löytää kalaa sieltä, missä niitä ei viimeksi ollut. Ja ehkä myös siitä, että sadehattu kannattaa pitää mukana vaikka aamu olisi miten tyyni.

Mitä lie seuraavaksi? Ehkä kuhalla on kesäsuunnitelmia tai ahven päättää vaihtaa maisemaa.

🎣 Kuloveden kalat pohjamudissa – 25.5.2025

 

Sunnuntain vetouistelureissu Kulovedelle tarjosi tällä kertaa enemmän haastetta kuin hehkutusta. Aamu starttasi tuttuun tapaan odottavissa tunnelmissa, mutta jo ensimmäiset kaikuluotaimen piirtämät kuvat paljastivat tilanteen: kala pötkötteli tiukasti pohjassa eikä ollut erityisen nälkäinen.

Mutta eihän me helposti luovuteta – ei, kun veneessä on kaksi sitkeää sielua ja arsenaali erilaisia vieheitä.

---

🐟 Saaliiksi ahvenia, kuhia ja haukikimara

Päivän saldoksi kertyi muutamia ahvenia, kisamitan täyttävä kuha sekä reilusti haukia, jotka tuntuivat olevan erityisen kiinnostuneita meidän tarjonnasta. Useampi räväkkä tärppi pitikin hereillä, ja vaikka isoimmat jäivät näkemättä, veneessä kyllä riitti toimintaa.

Erityismaininta ruskeansävyisille vieheille, jotka osoittautuivat päivän yllättäjiksi – kun mikään muu ei kelvannut, luonnonläheiset sävyt näyttivät toimivan edes jotenkuten.

---

🌬️ Tuuli nousi, kalat painuivat

Päivän mittaan tuuli nousi tasaiseen tahtiin, eikä se varsinaisesti auttanut kalan syöntihaluja. Kalat pysyivät liimautuneena pohjaan, ja niin pysyivät monet vieheetkin, ainakin melkein. Jigikalastajia näkyi vesillä runsaasti – kevään sesonki selvästi huipussaan.

Yksi isompi kala ehti käydä kiinni ja hetken aikaa toivoimme, että nyt nousee päivän kruunu. Mutta niin vain siima löystyi ennen kuin ehdimme edes nähdä, kuka siellä toisessa päässä oli. Ehkä se oli elämäni kuha. Tai sitten pohjamutien henkivartija.

---

📝 Päivän opetus

Kaikki kalat eivät tartu koukkuun – eikä tarvitsekaan. Vaikka saalista ei kertynyt isoja määriä, jokainen hetki vesillä oli silti omanlaisensa voitto. Kalastus ei aina palkitse täysillä kylmälaukuilla, mutta se antaa aikaa ajatuksille, tuulen vireen poskella ja yhteisiä kokemuksia, joita ei voi ostaa kaupasta.

Päivän päätteeksi mielessä kaikui yksi ajatus:

"Kala voi olla hiljaa, mutta luonto ei koskaan vaikene – se kuiskii tuulessa, väreilee pinnassa ja muistuttaa, miksi tänne tullaan aina uudelleen."

 

🎣 Vetouistelukauden avaus Kulovedellä – 17.5.2025

 

Kevät on kalastajan sydämessä aina erityinen aika. Vene kaivetaan esiin, siimat suoristetaan ja kahvitermari täytetään toiveikkaana. Meidän kausi lähti käyntiin Kulovedeltä, Kokemäenjoen vesiltä, ja kyllä – tätä hetkeä oli odotettu kuin pikkulapsi jouluaattoa.

Sääkin suosi aloituspäivää: puolipilvistä, lempeä tuulenhenki ja mukavat +15 astetta lämmintä. Ei enää toppavaatteita, eikä kahvit jäätyneet kuppiin. Kevät oli vihdoin täällä, ja niin oli myös vetouistelukausi 2025.

---

🚤 Ensimmäiset vedot ja kevään koukutukset

Aamupäivällä veneen kyydissä vallitsi tuttu, hilpeän toiveikas tunnelma – "tänään muuten tulee!" Ja niinhän siinä kävi, että ahvenet olivat mukavasti syönnillään, eikä kuhiakaan tarvinnut arvailla pelkästään kaiusta. Neljä kisamitan täyttävää kuhaa löysi tiensä veneeseen, ja kylmälaukku sai arvoisensa aloituksen.

Mutta päivän kohokohta tuli, kun vavan päässä alkoi tapahtua...

Hauki. Ja ei mikä tahansa hauki.

📏 94 senttiä pitkää ja tanakkaa rautaleukaa, joka päätti, että tänään ei tulla veneeseen ilman taistelua. Väsyttely oli mallia “kalastaja hikoilee, mutta ei valita”. Lopulta kala antautui, ja veneessä käytiin pientä voitontanssia – varovasti tietenkin, ettei hauki pyörähdä takaisin jokeen.

Tämä jötikkä sai kunnian olla meidän aloituskala Vetari Open -kisaan, ja kyllä siinä saattoi ääneen toivoa, että kilpailukausi jatkuu yhtä lupaavissa merkeissä.

---

☕ Kireitä siimoja ja kahvitaukoja

Kuten aina, tärkeintä ei ollut pelkkä saalis. Veneessä oli mukana myös puolisoni, ja yhdessä saatiin nauttia rauhallisista maisemista, tuulen vienosta huminasta ja tietenkin termarikahveista, jotka tällä kertaa eivät maistuneet savulta – iso plussa!

Vaikka kevään kalat olivat päivän tähtiä, jää päällimmäiseksi mieleen hetki, kun istutaan veneen laidalla, katsotaan hiljaista selkää ja tajutaan, että tässä se on – meidän yhteinen juttu, meidän kalakausi.

---

📝 Tästä se taas lähtee

Kauden avaus sai hymyn huulille ja mielikuvituksen laukkaamaan: mitä tulevat kisat tuovat tullessaan, millaisia vieheitä vielä testataan, ja ennen kaikkea – mitä seuraavaksi tarttuu siiman päähän?

Seuraa blogia, niin tiedät, kuinka käy!

Tervetuloa koukutettuihin hetkiin

Moikka ja lämpimästi tervetuloa Koukutettuja hetkiä -blogiin!

Olen Satu, intohimoinen kalastaja, joka viettää vapaa-aikansa mieluiten jään päällä pilkillä tai veneen kyydissä uistelukilpailuissa. Kalastaminen ei ole vain harrastus – se on elämäntapa, yhteisiä hetkiä luonnon keskellä ja pieniä (tai suuria!) seikkailuja vedessä ja rannalla.

Tämä blogi kertoo meidän kahden hengen kalastusjengistä, sillä puolisoni kulkee mukana kalastusreissulla – välillä kilpailumielessä, välillä ihan vain omaksi iloksemme. Talvisin pilkin ahventa, kuhaa ja siikaa – ja kun vedet taas aukeavat, vaihtuu jääkaira vetouisteluvapaan.

Mitä blogissa on luvassa?

• Tarinoita meidän kalastusreissuista eri puolilla Suomea

• Kilpauistelun käänteitä – sijoituksia, oppeja ja kommelluksia

• Pilkkipäiviä pakkasessa, jään ritinää ja termarista höyryävää kahvia

• Kalastusvälineiden testailua, sattumuksia ja koukkuun jääneitä hetkiä

• Välillä myös vinkkejä – pilkkipaikkoihin, uistelutekniikoihin tai vaikka eväisiin

Kirjoitan tätä blogia rakkaudesta lajiin, luonnonrauhaan ja niihin hetkiin, kun vapa taipuu ja syke nousee. Jos sinäkin olet koukussa kalastukseen tai haluat vain kurkata mukaan vesille, olet juuri oikeassa paikassa.

Toivottavasti viihdyt mukana!

– Satu