Juhannusviikon sunnuntaina suuntasimme puolison kanssa Näsijärvelle, Paappastenlahden maisemiin. Aurinko pilkisteli puolipilvisen taivaan raoista, ja heikko tuulenvire hiveli veden pintaa. Veden lämpötila kohosi päivän aikana korkeimmillaan 17,5 asteeseen – eli juuri niille rajoille, että kuhat saattaisivat jo innostua liikkeelle.
Vesille lähdettiin iltapäivällä hieman kahden jälkeen. Veneessä oli tuttu lataus päällä: välineet valmiina, vieheet viritetty ja mielessä toive siitä, että tänään osuisi kohdalle. Kalastimme koko illan tauotta, uistellen tuplavieheillä. Perävaappuina toimivat vanhat tutut tunkkionget, jotka ovat aiempina vuosina olleet todellisia kuhamagneetteja.
Tällä kertaa kuhat olivat kuitenkin maltillisemmalla tuulella. Kotiin vietäväksi saimme neljä kuhaa, joista suurimman mitta oli 53 senttiä – aivan kelpo ruokakalan koko. Useampi pienempi kuha kävi veneessä kääntymässä ja pääsi jatkamaan kasvuaan takaisin järveen. Saalis jäi silti aiempia vuosia vaatimattomammaksi, ja näyttääkin siltä, että kuhien paras syöntiaika on vasta tuloillaan. Ehkä lämmin heinäkuu saa kuhat kunnolla liikkeelle.
Sivuosumia tuli sitäkin enemmän. Tummia haukia tarttui siimoihin tasaiseen tahtiin, välillä jopa riesaksi asti. Näytti siltä, että nämä järven synkempien syvänteiden asukit olivat tänään hanakampia kuin varsinaiset kohdekalat.
Reissun jännittävin hetki koettiin takilan puolella. Yhtäkkiä joku suuri kala tempaisi vieheen mukaansa ja katkoi paksun fluorosiiman. Siima kiljaisi, vapa notkahti ja sitten – tyhjää. Näkemättä jäi, mikä mörkö Näsijärven syvyyksistä kävi hakemassa oman iltapalansa. Jäi elämään mysteerinä, juuri niin kuin kunnon kalareissuilla kuuluukin.
Matkan varrella tapasimme myös kalastuksenvalvojan, joka kävi tarkistamassa luvat ja vaihtamassa muutaman sanan. Kaikki kunnossa, ja hyvä muistutus siitä, että vesillä ollaan yhdessä – ja että valvontaa tarvitaan, jotta kalakannat pysyvät kunnossa jatkossakin.
Vene käännettiin takaisin satamaa kohti ennen puoltayötä. Selkä muistutti jo siitä, että oltiin kalastettu lähes kymmenen tuntia putkeen, mutta mieli oli kevyt ja rauhallinen. Saalis ei ollut runsain mahdollinen, mutta kesäinen järvi, hyvä seura ja pieni mysteeri takilassa tekivät reissusta silti muistamisen arvoisen.
