Kevät on kalastajan sydämessä aina erityinen aika. Vene kaivetaan esiin, siimat suoristetaan ja kahvitermari täytetään toiveikkaana. Meidän kausi lähti käyntiin Kulovedeltä, Kokemäenjoen vesiltä, ja kyllä – tätä hetkeä oli odotettu kuin pikkulapsi jouluaattoa.
Sääkin suosi aloituspäivää: puolipilvistä, lempeä tuulenhenki ja mukavat +15 astetta lämmintä. Ei enää toppavaatteita, eikä kahvit jäätyneet kuppiin. Kevät oli vihdoin täällä, ja niin oli myös vetouistelukausi 2025.
🚤 Ensimmäiset vedot ja kevään koukutukset
Aamupäivällä veneen kyydissä vallitsi tuttu, hilpeän toiveikas tunnelma – "tänään muuten tulee!" Ja niinhän siinä kävi, että ahvenet olivat mukavasti syönnillään, eikä kuhiakaan tarvinnut arvailla pelkästään kaiusta. Neljä kisamitan täyttävää kuhaa löysi tiensä veneeseen, ja kylmälaukku sai arvoisensa aloituksen.
Mutta päivän kohokohta tuli, kun vavan päässä alkoi tapahtua...
Hauki. Ja ei mikä tahansa hauki.
📏 94 senttiä pitkää ja tanakkaa rautaleukaa, joka päätti, että tänään ei tulla veneeseen ilman taistelua. Väsyttely oli mallia “kalastaja hikoilee, mutta ei valita”. Lopulta kala antautui, ja veneessä käytiin pientä voitontanssia – varovasti tietenkin, ettei hauki pyörähdä takaisin jokeen.
Tämä jötikkä sai kunnian olla meidän aloituskala Vetari Open -kisaan, ja kyllä siinä saattoi ääneen toivoa, että kilpailukausi jatkuu yhtä lupaavissa merkeissä.
☕ Kireitä siimoja ja kahvitaukoja
Kuten aina, tärkeintä ei ollut pelkkä saalis. Veneessä oli mukana myös puolisoni, ja yhdessä saatiin nauttia rauhallisista maisemista, tuulen vienosta huminasta ja tietenkin termarikahveista, jotka tällä kertaa eivät maistuneet savulta – iso plussa!
Vaikka kevään kalat olivat päivän tähtiä, jää päällimmäiseksi mieleen hetki, kun istutaan veneen laidalla, katsotaan hiljaista selkää ja tajutaan, että tässä se on – meidän yhteinen juttu, meidän kalakausi.
📝 Tästä se taas lähtee
Kauden avaus sai hymyn huulille ja mielikuvituksen laukkaamaan: mitä tulevat kisat tuovat tullessaan, millaisia vieheitä vielä testataan, ja ennen kaikkea – mitä seuraavaksi tarttuu siiman päähän?
Seuraa blogia, niin tiedät, kuinka käy!
