Maaliskuun pilkkireissut – kevään merkit ja vaihtelevat syönnit

 

Maaliskuu tarjosi pilkkijälle kaikkea mahdollista: tuulta, räntää, aurinkoa ja hiljaisia hetkiä. Kahdeksan pilkkireissun aikana kertyi yhteensä 40 ahventa sekä siikoja 4 kappaletta kotivesiltä ja mökkiviikolta Nauvosta vielä 11 lisää.

Kuukauden alku – tuulta ja vaihtelevaa syöntiä

Kuukausi käynnistyi 3.3. Riu’unlahdelta varsin lupaavasti. Ahvenia nousi 11 kappaletta, joista suurin oli komea 420-grammainen ja 32 cm pitkä. Syönti kuitenkin loppui kuin seinään jo aamupäivällä. Kova etelänpuoleinen tuuli ja vesi-räntäsade tekivät kalastamisesta ajoittain varsin epämukavaa.

Heinoon kirkonlahdella 5.3. aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta kalat eivät innostuneet syömään – saaliiksi jäi vain neljä ahventa. Seuraavana päivänä Ylistenjärvellä Jaamalansaaren kupeessa tilanne oli hyvin samanlainen: muutama ahven ja lisäksi runsaasti pikkukalaa.

Hiljaisia päiviä ja pieniä vastoinkäymisiä

7.3. palattiin Riu’unlahdelle, mutta tällä kertaa saalis jäi käytännössä olemattomaksi. Kaunis sää oli houkutellut jäälle paljon pilkkijöitä, mutta kalat olivat varovaisia. Päivän mieleenpainuvin tapahtuma ei liittynyt saaliiseen – hauki vei Harrin morrin.

Ekolahti Hunkkelinokan suunnalla tarjosi 10.3. seitsemän ahventa, mutta syönti pysyi vaisuna. Seuraavana päivänä 11.3. Säkylän Emäkarilla pilkittiin siikaa, ja niitä olikin mukavasti liikkeellä. Saaliiksi saatiin neljä siikaa, joista suurin painoi 1139 grammaa. Ahvenia tuli kotiin kaksi kappaletta.

Kevät etenee – jää pehmenee

Maaliskuun puolivälissä kevään merkit alkoivat näkyä selvästi. 16.3. Heinoon kirkonlahdella jää oli jo pehmennyt ja syönti heikkoa – vain kaksi ahventa päätyi mukaan.

Pilkkikausi päätettiin 17.3. Säkylän Kiperniemessä. Ahvenia nousi vielä kymmenen kappaletta, mutta siikoja ei tällä kertaa näkynyt. Päivään mahtui myös erikoinen kohtaaminen: lokki, joka oli loukannut toisen jalkansa, kävi katsomassa saalista, mutta ei kelpuuttanut tarjottuja ahvenia.

Mökkiviikon siikasaaliit

Viikolla 13 suunnattiin mökkilomalle Nauvoon, missä keskityttiin siian ongintaan. Viikon aikana saatiin yhteensä 11 siikaa, kovat myrskypuuskat ja rannoille ajautuvat jäät vaikeuttivat kalastusta.

Yhteenveto

Maaliskuu oli kalastuksellisesti vaihteleva, mutta antoisa. Parhaat päivät osuivat alkukuuhun ja siikojen osalta Säkylään sekä Nauvon mökkiviikolle. Kevään edetessä jääolosuhteet ja kalojen syönti hiipuivat, mikä näkyi myös saalismäärissä.

Silti jokainen reissu tarjosi jotain – oli se sitten hyvä kala, kaunis sää tai pieni tarina, joka jää mieleen.

Kohti avovesikautta

Pilkkikauden päättyessä mieli kääntyy jo väkisinkin kohti avovesiä. Vaikka jäillä vietetyt päivät jäävät taas hetkeksi taakse, niiden tilalle tulee jotain yhtä odotettua – veneen lasku, ensimmäiset uistelureissut ja kevään heräävät kalavedet.

Maaliskuun vaihtelevat kelit ja hiljentyneet syönnit muistuttivat siitä, että jokaisella kaudella on oma rytminsä. Nyt katse on jo tulevassa: vetouisteluvehkeet odottavat huoltoa ja suunnitelmat tulevan kesän reissuista pyörivät mielessä.

Ei mene enää kauaa, kun siimat lasketaan jälleen veteen – tällä kertaa sulille selille.

Helmikuu jäillä – 14 reissua, vahvaa jäätä ja ikimuistoisia tärppejä

 

Helmikuu oli tämän talven selvästi aktiivisin pilkkikuukausi. Jäälle tuli lähdettyä yhteensä 14 kertaa, mikä alkaa jo näkyä sekä kokemuksessa että kokonaiskuvassa. Yksittäisten saalispäivien sijaan helmikuu muodosti ehjän jakson, jossa pääsi seuraamaan kalojen käyttäytymistä, olosuhteiden vaihtelua ja omaa tekemistä pidemmällä aikavälillä.

Reissut jakautuivat seuraavasti:

• 11 reissua lähivesille Kokemäenjoelle

• 2 reissua Pomarkun Isojärvelle

• 1 reissu Säkylän Pyhäjärvelle

Painotus oli selvästi lähikalastuksessa, mikä mahdollisti ahvenpilkinnän opettelun samoilla alueilla – ja juuri toistot opettavat kalojen käyttäytymisestä eniten.

---

Kylmä talvikuukausi

Helmikuu koostui pääosin kovista pakkasista. Aamut olivat kirpeitä, hengitys höyrysi ja lumi narskui saappaiden alla. Pakkaspäivät vaativat enemmän – niin varusteilta kuin kalastajaltakin. Reiät tuli tehtyä harkitummin, ja liikkuminen piti pilkkijän lämpimänä.

Kovien pakkasten keskelle mahtui kuitenkin myös päiviä, jolloin aurinko pääsi lämmittämään jo selvästi. Vaikka mittari pysyi pakkasella, auringon vaikutus tuntui jäällä asti. Näinä päivinä kalojen liike oli usein aktiivisempaa. Ahven nousi herkemmin irti pohjasta, ja syöntipiikit osuivat selkeämmin hetkiin, jolloin valo lisääntyi.

Helmikuussa huomasi konkreettisesti, kuinka suuri merkitys valolla on – pelkkä auringonpaiste saattoi merkitä muutosta kalojen aktiivisuudessa.

---

Kokemäenjoki – uutta oppia kalojen liikkeistä

Useampi reissu Kokemäenjoelle toi hyvän vertailupohjan. Samojen alueiden kalastaminen paljasti, kuinka ahvenparvet liikkuivat ja miten niiden aktiivisuus vaihteli jopa lyhyen ajan sisällä.

Saalis koostui pääosin ahvenista. Osa päivistä oli tasaisen varmoja, osa selvästi etsivämpiä. Helmikuussa korostui erityisesti se, ettei ensimmäinen tai toinen reikä vielä kerro koko totuutta. Useampi hyvä hetki löytyi vasta sinnikkään liikkumisen jälkeen.

Toistot samoilla vesillä kehittivät ennen kaikkea kalojen “lukutaitoa” – ymmärrystä siitä, missä kohtaa päivää ja millaisissa olosuhteissa parvet aktivoituvat.

---

Isojärvi – 60 senttiä jäätä ja raju kuhatärppi

Kaksi reissua Pomarkun Isojärvelle toivat helmikuuhun kaivattua vaihtelua. Jään vahvuus oli noin 60 senttiä, joten talvi oli todella tehnyt tehtävänsä. Kalastuspaine tällä järvellä on kasvanut – kalat eivät tulleet helpolla.

Yksi kuhan tärpeistä jäi erityisesti mieleen. Se ei ollut varovainen kopautus, vaan suorastaan raju isku. Hetken kävi mielessä, pysyykö vapa kädessä lainkaan. Vastaisku tuli vaistomaisesti, ja siiman päässä tuntui heti kala, joka ei ollut ahven.

Käytän pilkkiessäni ainoastaan kuitusiimaa. Sen venymättömyys tekee tuntumasta välittömän: pienetkin nykäisyt välittyvät suoraan käteen, ja kun kala todella iskee, sen kyllä tuntee. Vastaisku menee suoraan koukkuun ilman siiman joustoa, mikä parantaa tartuttavuutta selvästi.

Tällä kertaa yhdistelmä toimi täydellisesti. Pilkkinä oli Jasu Salamapilkki, värinä pinkki-keltainen – kirkas ja ärsyttävä sävy, joka erottuu talvisessa vedessä. Jään päälle nousi kuhia, joista suurin venytti mittanauhan 48 senttiin.

Kun alla on 60 senttiä teräsjäätä ja siiman päässä raju tärppi, hetki tuntuu poikkeuksellisen hienolta.

---

Säkylä – saalista, hiekkaa jäässä ja uusi ruokalaji

Reissu Säkylän Pyhäjärvelle erottui muista määrällisesti. Pientä ahventa nousi runsaasti – tasakokoista, hyvää ruokakalaa.

Saalismäärä johti päätökseen kokeilla ensimmäistä kertaa ahvenkukon valmistusta. Itse pyydetty kala, rauhassa tehty ruoka ja lopputuloksena jotain aivan uutta. Ahvenkukko oli suunnattoman herkullista ja toi kalastukseen uudenlaisen ulottuvuuden.

Säkylässä jäissä näkyi myös luonnonvoimien jälki. Ilmeisesti Hannes-myrsky oli vaikuttanut jäätymiseen siten, että hiekkaa oli jäätynyt jään sekaan. Tämä huomattiin nopeasti kairatessa: terä tylsyi poikkeuksellisen nopeasti ja meni vaihtoon jo toistamiseen tämän talven aikana.

Kaikki helmikuun opit eivät siis liittyneet pelkästään kaloihin – osa liittyi kaluston kestävyyteen ja olosuhteiden vaikutuksiin.

---

Helmikuun saldo

14 reissua tarkoittaa:

• kymmeniä kilometrejä jäillä

• lukemattomia kairattuja reikiä

• vaihtelevia syöntipiikkejä

• tasaisia ahvenpäiviä

• yhden erityisen rajun kuhatärpin

• ja uuden ruokalajin syntyä

Helmikuu oli ennen kaikkea aktiivisuuden kuukausi. Se vahvisti sitä, että kalojen löytäminen on yhdistelmä liikettä, havainnointia ja sopeutumista olosuhteisiin. Mitä enemmän jäälle lähtee, sitä enemmän oppii – myös niistä hiljaisemmista päivistä.

Kevät lähestyy vähitellen, mutta vielä jäät kantavat. Ja jos helmikuu jotain osoitti, niin sen, että sitkeys ja aktiivinen liikkuminen palkitaan ennemmin tai myöhemmin.

Koukutettuja hetkiä – enemmän kuin kalastusta

On hetki, kun pakkanen nipistää poskia ja jää narisee saappaiden alla. Kaira puree ensimmäisen reiän uuteen kauteen ja hengitys höyryää hiljaisessa aamussa. Silloin tietää olevansa oikeassa paikassa.

Koukutettuja hetkiä syntyi halusta tallentaa juuri niitä päiviä – ei pelkästään saalista, vaan kaikkea sitä, mitä kalastus meille merkitsee.

Kalastus on meille yhteinen harrastus. Se on varhaisia lähtöjä, termospullokahvia ja nuotion lämpöä. Se on hiljaisuutta, jossa ei tarvitse sanoa mitään, ja keskusteluja, joille ei arjessa aina löydy aikaa. Jäällä tai veneessä maailma yksinkertaistuu: on vain tämä hetki, siima vedessä ja toivo seuraavasta tärpistä.

Tänne blogiin kokoan tarinoita myös pilkkireissuilta. Kaikki kalapäivät eivät ole runsaita, mutta jokaisessa on oma merkityksensä. Joskus suurin saalis ei ole kiloissa mitattava.

Vastuullisuus kulkee mukana jokaisella reissulla. Kaikkea ei oteta, pienet kalat saavat kasvaa ja vesillä liikutaan kunnioittaen. Kalastus antaa meille paljon – siksi haluamme pitää siitä huolta.

Koukutettuja hetkiä kertoo hetkistä, joihin jää koukkuun yhä uudelleen:
nuotion rätinästä,
siiman kiristymisestä,
hiljaisesta järvenselän auringonnoususta,
yhteisestä ajasta rinnakkain.

Jos sinäkin tunnet sen tunteen, kun ensimmäinen tärppi saa sydämen lyömään nopeammin – olet oikeassa paikassa.

Tervetuloa mukaan. 🎣

---

Tammikuu jään päällä – kuukauden kooste

Vuoden ensimmäinen kuukausi kului tiiviisti jään päällä. Mukaan mahtui kirpeitä pakkaspäiviä, leudompia hetkiä, sykettä nostattavia tärppejä ja myös niitä rauhallisempia reissuja, jolloin tärkeintä oli vain olla ulkona.

Tammikuun aikana teimme yhteensä 10 pilkkireissua.

Yksi tammikuun reissuista sai hieman erilaisen alun. Olimme juuri lähteneet autolta potkukelkoilla kohti kalapaikkaa, kun kairan akku tipahti huomaamatta maahan. Huomaamatta asiaa potkuttelimme reippaasti eteenpäin – puolitoista kilometriä myöhemmin, perillä kalapaikalla, totuus paljastui. Akku oli kadonnut.

Onneksi mukana oli vara-akku. Harri porasi minulle muutaman reiän jäähän ja totesi sitten reippaasti lähtevänsä takaisin jäljittämään kadonnutta akkua. Minä jäin siksi ajaksi pilkille.

Akkua ei tarvinnut etsiä kauaa – se löytyi lopulta melko läheltä autoa, mistä olimme liikkeelle lähteneet. Aamusta tuli siis kunnon potkukelkkalenkki molempiin suuntiin, ja hiki nousi pintaan jo ennen ensimmäistä kunnollista tärppiä.

Jälkeenpäin tapahtuma nauratti. Sellaisia nämä reissut joskus ovat – pieniä kommelluksia, jotka muuttuvat muistoiksi. Ja ehkä seuraavalla kerralla tarkistamme akun kahdesti ennen lähtöä. 🎣

Saalista tammikuussa kertyi:

• 46 ahventa kotiin

• 2 siikaa

• kymmeniä pieniä ahvenia takaisin kasvamaan

• sekä yksi pieni hauki, joka sai jatkaa matkaansa

Kuukauden komein ahven venyi 33,5 senttiin – sellainen kala, joka muistuttaa sitkeyden merkityksestä. Toisaalta mieleen jäi myös siika, joka irtosi aivan reiällä. Ne hetket eivät unohdu nopeasti, vaikka kala jäikin saamatta.

Kaikki päivät eivät olleet saaliiltaan runsaita. Mukaan mahtui myös hiljaisempia reissuja, jolloin kala ei juuri liikkunut. Silti nuotio syttyi, kahvi höyrysi ja jää kantoi meitä jälleen kerran.

Tammikuu näytti meille talvikalastuksen koko kirjon:
onnistumiset, pettymykset, odotuksen ja ilon.

Ja lopulta – kuten usein käy – tärkeintä ei ollut määrä, vaan ne hetket. Yhteinen aika, rauha ja tunne siitä, että juuri tässä on hyvä olla.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. 🎣❄️