Huhtikuu toi mukanaan odotetun siirtymän pilkkikaudesta avovesille. Saimme veneen vesille ja samalla päätimme ottaa työn alle uuden osa-alueen – jigikalastuksen. Rehellisyyden nimissä voi todeta, ettei jigillä kalastus ole ainakaan vielä meidän vahvin lajimme. Kolmen reissun aikana saaliit jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta oppia kertyi sitäkin enemmän. Jokainen heitto ja pohjakosketus opetti lukemaan vettä ja vieheen liikettä vähän paremmin.
Aivan huhtikuun loppu tarjosi kuitenkin hienon käänteen. Kokemäenjokeen istutetut kirjolohet olivat selvästi syönnillään, ja kahden päivän aikana saimme saaliiksi pulskia kaloja. Vieheeksi kelpasi taimenlusikka, jonka pitkä ja hoikka muoto herätti aluksi epäilyksiä. Epäröinti osoittautui kuitenkin turhaksi – lusikka toimi erinomaisesti ja toi kaivattua onnistumisen tunnetta kevään kalastuksiin.
Huhtikuun reissuihin mahtui myös pieni jännitysmomentti, kun Kokemäenjoelta löytyi meille täysin uusi kivikko. Vene otti pohjaan kiinni ja jäi hetkeksi jumiin, mikä nosti sykettä kummasti. Onneksi tilanne saatiin rauhallisesti hallintaan ja saimme veneen omin voimin irti kivikosta. Suurin helpotus oli huomata, ettei moottoriin tullut tilanteessa vaurioita.
Nyt katseet kääntyvät toukokuuhun ja vetouistelukauden aloitukseen. Uistimet odottavat jo innolla veteen pääsyä, ja tulevaa kautta varten on tehty myös muutamia uusia hankintoja. Kevään ensimmäiset vedot ovat aina täynnä odotusta – saa nähdä, mitä tämä kausi tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Luen kommentit ennen niiden julkaisua, jotta vältyn roskapostilta. Haluan samalla pysyä ajan tasalla uusista kommenteista, joten odotathan rauhassa kommentin hyväksyntää.