Sumun keskeltä aurinkoiseen uistelupäivään Pyhäjärvellä

Vetouistelukauden ensimmäinen reissu (kotivesiä lukuunottamatta) suuntautui Säkylän Pyhäjärvelle, jossa saimme nauttia lähes täydellisestä toukokuisesta kalastuspäivästä. Aamu alkoi kuitenkin varsin mystisissä tunnelmissa, sillä järven yllä leijui sankka sumu. Ensimmäisten parin tunnin aikana näkyvyys oli paikoin todella heikko, ja tunnelma vesillä oli hiljainen sekä odottava.

Hiljalleen sumu alkoi väistyä ja sen takaa paljastui aurinkoinen kevätpäivä. Lämpöä riitti mukavasti toukokuiseksi keliksi, ja tuuli pysyi lähes täysin poissa koko päivän. Tyyni järvi teki uistelusta erityisen mukavaa, ja ahventen varovaisetkin tärpit erottuivat hyvin vapojen kärjistä.

Kalojakin löytyi mukavasti. Päivän ehdottomia kohokohtia olivat komeankokoiset ahvenet, joita nousi veneeseen useampi hieno yksilö. Suurin ahven mittasi peräti 40,5 senttiä, lisäksi saimme 39 senttisen ja vielä 38 senttisenkin körmyn. Näin kookkaat ahvenet toivat mukavasti lisäjännitystä kauden ensimmäiseen uistelureissuun.

Haukiakin riitti riesaksi asti. Suuri osa hauista oli melko pieniä ja aktiivisia vieheiden häiritsijöitä, mutta joukkoon mahtui myös useita kisamitan täyttäviä haukia. Tapahtumia riitti koko päivälle, eikä vapojen kanssa tarvinnut pitkästyä.

Kaiken kaikkiaan reissu jätti erittäin hyvän fiiliksen alkaneesta uistelukaudesta. Kun ensimmäinen reissu tarjoaa aurinkoa, toimivaa kalastusta ja vielä noin komeita ahvenia, tästä on todella kiva jatkaa kautta eteenpäin. Pyhäjärvi tarjosi kauden avaukseen juuri sitä, mitä vesille lähdettiin hakemaan – elämyksiä, tapahtumia ja hienoja kaloja.

Huhtikuun kalastus: jigikalastuksen opettelua ja kirjolohta Kokemäenjoelta

Huhtikuu toi mukanaan odotetun siirtymän pilkkikaudesta avovesille. Saimme veneen vesille ja samalla päätimme ottaa työn alle uuden osa-alueen – jigikalastuksen. Rehellisyyden nimissä voi todeta, ettei jigillä kalastus ole ainakaan vielä meidän vahvin lajimme. Kolmen reissun aikana saaliit jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta oppia kertyi sitäkin enemmän. Jokainen heitto ja pohjakosketus opetti lukemaan vettä ja vieheen liikettä vähän paremmin.

Aivan huhtikuun loppu tarjosi kuitenkin hienon käänteen. Kokemäenjokeen istutetut kirjolohet olivat selvästi syönnillään, ja kahden päivän aikana saimme saaliiksi pulskia kaloja. Vieheeksi kelpasi taimenlusikka, jonka pitkä ja hoikka muoto herätti aluksi epäilyksiä. Epäröinti osoittautui kuitenkin turhaksi – lusikka toimi erinomaisesti ja toi kaivattua onnistumisen tunnetta kevään kalastuksiin.

Huhtikuun reissuihin mahtui myös pieni jännitysmomentti, kun Kokemäenjoelta löytyi meille täysin uusi kivikko. Vene otti pohjaan kiinni ja jäi hetkeksi jumiin, mikä nosti sykettä kummasti. Onneksi tilanne saatiin rauhallisesti hallintaan ja saimme veneen omin voimin irti kivikosta. Suurin helpotus oli huomata, ettei moottoriin tullut tilanteessa vaurioita.

Nyt katseet kääntyvät toukokuuhun ja vetouistelukauden aloitukseen. Uistimet odottavat jo innolla veteen pääsyä, ja tulevaa kautta varten on tehty myös muutamia uusia hankintoja. Kevään ensimmäiset vedot ovat aina täynnä odotusta – saa nähdä, mitä tämä kausi tuo tullessaan.